tiistai 23. lokakuuta 2018

Päiväni murmelina - hiljainen vipassana-meditaatioretriitti

Olin viime viikon hiljaisella meditaatio retriitillä Kruusilassa Ystävyyden majatalossa. Viikko ilman puhelinta, nettiä, sähköpostia, puhetta, lukemista, kirjoittamista. Mitä järkeä? kysyi lähipiirini. Paljonkin järkeä, kun nyt jälkikäteen miettii, mitä jäi käteen viikosta, jolloin olin syventyneenä niin itseeni, omiin ajatuksiini, omaan kuplaani. Näin jälkikäteen harmittaa, kun en ottanut päiväkirjaani mukaan (huomasin, että jolla kulla siellä oli kirjoitusvälineet mukana.) Mutta yritän palata tuntemuksiini parhaimman mukaan. Se mitä tällä hetkellä parhaiten tuntuu käteeni jääneen, tietynlainen rauha sydämessä.

Ensimmäiset kaksi päivää koin suunnatonta koti-ikävää. Erityisesti lapsiani oli kova ikävä. Oli vähällä, että olisin tarttunut puhelimeen ja soittanut, mutta päätin olla soittamatta. Kyllä he kotona pärjäävät isänsä ja isovanhempien kanssa. Koti-ikävää lisäsi vielä suunnattomasti se, että riitelimme mieheni kanssa perjantai-iltana ja vielä lauantaiaamuna ennen kuin hän lähti jalkapallohallin pystytystalkoisiin ja minä siitä myöhemmin ajelemaan kohti Kruusilaa. Riita jäi ilmaan koko viikoksi... ja tiedättehän, miten mieli alkaa suurennella asioita! Ajatuksissani jopa pyöri, että minulla ei ole enää kotia mihin mennä. Sunnuntai-iltana kävin oksentamassa tämän asian ohjaaja Sarille, ja se helpotti hieman.
Istuskelin paljon rannalla keinussa katsellen jonkun matkan päässä olevaa moottoritietä, ja tietenkin kaunista syksyistä luontoa (kuva ei ole Ystävyyden majatalolta). Päivät olivat kuin hidastetusta filmistä; aamulla klo 6 "kili-kili"-kelloherätys, meditointi, oma harjoitus, aamiainen, meditaatiota istuen ja kävellen, lounas, tauko, meditaatiota istuen ja kävellen, opetuspuheita, illallinen, tauko, illan viimeiset meditaatiot jne. Jossain vaiheessa olo oli kuin elokuvasta "Päiväni murmelina".

Tiistaina alkoi meditoiminenkin jo sujua, keskityin hengittämiseen ja kehooni.

Moottoritien huumaa katsellessani, jopa sillalta alaspäin eräällä päiväkävelylläni mietin sitä, miten ihmiset paahtavat elämänsä moottoritietä 120 lasissa vasenta kaistaa miettimättä sen enempää sitä oravan pyörää missä he elävät. Ärsykkeitä on aivan valtava määrä joka tuutista; puhelin, televisio, radio, kaikki muu älämölö siinä sivussa. Puhelin taitaa olla nykyihmiselle se kaikkein aikaa vievin, siitähän löytyvät kaikki mahdolliset. Eikä tarvitse miettiä mitään, ainakaan omaa elämäänsä. Joka tuutista syötetään mitä sinun tulee omistaa, saada lisää lisää lisää koko ajan lisää. Mieleeni jäi yksi kerta keittiövuorollani, kun nuori tyttö oli keittämässä aamupuuroa itselleen katse puhelimeensa naulittuna. Hän ei ollut lähellekään läsnä tässä hetkessä, sen pystyi aistimaan hänestä. Jotenkin niin surullista ja ahdistavaa, että tähän on tultu.

Mietin sitä, kun itse olen erittäin huono nukkuja, nukuin varmaan koko viikon todella kevyesti, en ollut siltikään väsynyt. Kun tulin kotiin, kotona pauhaa televisio, pitää olla sosiaalinen ja kaikkea muutakin. Tuntui, että aivoni väsyivät jo kotiintulo iltana. Viimeistään seuraavana päivänä tuli ikävä hiljaisuutta ja sitä omaa kuplaa. Onneksi kävimme parin tunnin metsäkävelyllä Nuuksiossa koko perheen voimin, se auttoi paljon.

Aivojamme kuormittavat hyvin monet asiat arjessamme, jos emme osaa rajoittaa ärsykkeiden määrää ja rauhoittaa tilaa. Ei ihme, että moni ihminen uupuu tämän kaiken ärsyke- ja tietotulvan alle. On unettomuutta, väsymystä, masennusta, päihteiden väärin käyttöä jne.

Itse olen meditoinut enemmän tai vähemmän säännöllisesti vuosien ajan, ja kyllä olen huomannut mikä vaikutus sillä on omaan jaksamiseen ja mieleen. Siihen vielä metsälenkit koiran kanssa päälle sekä välillä meditointi metsässä luonnon helmassa. Mitä autuutta aivoille. Olen todella kiitollinen, että sain kokea tämän viikon hiljaisen meditaatioretriitin. Aion varmasti mennä toistekin! Mielestäni jokaisen mieleltään terveen ihmisen pitäisi saada kokea vapautus kaikista ulkoisista ärsykkeistä, keskittyä itseen ja omaan tuntemiseen eikä paahtaa siellä elämän moottoritiellä kaasupohjassa.

Omasta elämästäni mitä huomioita viikon aikana tein, oli ensinnäkin se, että riita tilanteessa tai muuten hermostumisen partaalla, pitäisi yrittää muistaa hengittää muutaman kerran ennen kuin avaa suunsa ja möläyttää sammakot ja ties mitkä pihalle. Yleensähän se on ego, joka tarttuu näihin täkyihin hyvinkin terhakkaasti. Jos vain muistaisin hengittää ja saada kiinni siitä tunteesta mikä on mahdollisesti kuohahtamassa yli, voi olla että mihinkään riitaan ei olisikaan enää siinä vaiheessa aihetta. Opettajat puhuivat hyvin paljon niistä asioista, mitkä itsessänikin resonoivat. He olivat hyvin maanläheisiä, fiksuja, kehoonsa juurtuneita ihmisiä, jotka eivät lennelleet jossain sfääreissä. Se oli minun mielestäni vain hyvä asia, koska itselläni ei ole "kykyä" lähteä lentelemään sfääreihin, kehossa oleminen ja kehoon/hengitykseen keskittyminen auttoi minua meditaatiossani. Ja sitähän minä olen tehnyt jo ne vuodet mitä olen meditoinut.

Mieli tietenkin pauhasi välillä omiaan ja sai aikaiseksi siinä hetkessä aika mielenkiintoisen ja huvittavan tapahtuman. Torstai-illan meditaatio ennen illallista. Aamulla oli tuntunut, että tämähän sujuu niin hyvin. Ajatukseni eivät pahemmin häirinneet minua ja muutenkin kaikki tuntui olevan ok. Tosiaan sen päivän meditaatio ennen illallista meni hieman reisille jos näin voi sanoa. Alkuun oli tuntunut, että tämä menee hyvin mutta jossain vaiheessa ajatukseni harhaili jo kotiin paluussa ja kaikennäköisissä arkisissa asioissa jotka odottaisivat kotona. En päässyt näistä ajatuksista mitenkään eroon, vaikka yritin kuinka niitä lukita mielessäni ovien taakse sanoilla "näihin palataan myöhemmin". Nyt keskitytään tähän hetkeen jne. Ei ei ei. Lukko aina vaan pompsahti auki ja arkiset asiat vyöryivät päälleni entistä suuremmalla ryöpyllä. Ajattelin siinä vaiheessa, että hitto loppusi jo tämä sessio, ei jaksa enää. Ei yhtään. Miten pääsen ajatuksistani eroon. Haluan pois meditoimasta. No vihdoin meditaatio loppui ja oli illallisen aika. Syömiseen kykenin vielä joten kuten keskittymään, mutta kun olin syönyt ampaisin pää täynnä ärtymystä kävelylle. Kauheata vauhtia kävelin 110-tien risteykseen ja kauheata vauhtia takaisin. Puhisin ja tuhisin mennessäni ja tullessani, minua ärsytti ajatukseni, pääni sisäinen maailma. Majatalolle päästyäni olin jo hieman rauhoittunut, menin suihkuun ja sen jälkeen oli vielä jonkun aikaa illan viimeiseen meditaatioon, menin vakiopaikalleni rannalle keinuun ruotimaan omaa reaktiotani. Setvin sitä ja ehkäpä hymähtelin siinä itsekseni... aivan... noinhan se ego toimii. Se härnää ja sörkkii aikansa, se oli härnännyt minua koko päivän. Ja minä menin siihen mukaan ja lopulta ärsyynnyin aivan valtavasti. Näin käy monesti myös normaali elämässä. Joku ihminen tai asia tökkii aikansa, jos et ole valpas, ego lähtee siihen mouhotukseen mukaan ja soppa on valmis. Eli jos et ole valpas, jos et hengitä ennen kuin avaat suusi, jos et saa ärtymyksestäsi (tai muusta negatiivisesta tunnetilastasi) kiinni ennen kuin reagoit, soppa on valmis. Ole valpas, ennen kuin tunne nousee, nappaa siitä kiinni, hengitä muutama kerta syvään. Mitä jää? Kysyinkin opettajiltamme, kuinka muistaa tämä kotiin palattua? Opettaja ehdotti ranneketta käteen tai kiveä taskuun. Kotiin palattuani teinkin itselleni muistutuksesi kuvassa olevan ranneekkeen. Kun alkaa otsasuoni sykkiä, ehkä muistan rannekkeen ja hengitän syvään ennen kuin reagoin. Katsotaan kuinka harjoitukseni käy.

Ja loppu hyvin kaikki hyvin. Koti oli ennallaan kun palasin, minua odotti herkullinen kasvisruoka ja kupillinen kunnollista kahvia!

Kiitollinen, siunattu, onnellinen!!!

Lisätietoa hiljaisista retriiteistä ja meditaatiopiireistä Nirodha

torstai 6. syyskuuta 2018

 
Matkalla kohti kokonaisvaltaista hyvinvointia osa 1.


Ennen kuin alat lukemaan tätä tekstiä, ota kynä ja paperia, jotta voit miettiä ja kirjoittaa ylös, mitä sinulle tulee mieleen sanasta huonovointisuus? Kivut, kolotukset, kipeä vatsa, aivosumu, päänsärky, migreeni, huono-olo, levottomuus, ahdistus.... listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta mitkä asiat sinulle ovat huonoa vointia? Entä mitä sinulle tulee mieleen sanasta hyvinvointi, varsinkin kokonaisvaltainen hyvinvointi? Mitä sanoja sinulle tulee mieleesi? Energisyys, jaksaminen, virkeä olo kaikin puolin, levollisuus, sisäinen rauha. Mainitakseni muutamia esimerkkejä, mitä se minulle merkitsee.
Oletko koskaan miettinyt, kuinka voisit saavuttaa itsellesi kokonaisvaltaista hyvinvointia, jos elämäsi pyörii huonovointisuuden ympärillä? Minun näkemykseni on, että joka ikinen ihminen maanpäällä taustoihin katsomatta voi saavuttaa itselleen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin. Se ei tietenkään tapahdu sormia napsauttamalla, vaan sen eteen pitää tehdä lujasti töitä ja myös uskoa, että se on mahdollista, jotta sen voi saavuttaa. Kun koko prosessin oivaltaa, edessä voi olla aivan huikea matka uuteen elinvoimaiseen ja hyvinvoivaan itseen. Kysymys kuuluu: Oletko valmis?

Ensin voit miettiä asioita, jotka estävät sinua elämästä hyvinvoivaa elämää. Totutut tavat, uskomukset, toisten ihmisten lannistavat arvostelut jne. Onko sinulle syötetty koko elämäsi tiettyjä fraaseja sairaudestasi, ulkonäöstäsi, kunnostasi.. mistä tahansa, johon olet pikku hiljaa alkanut itsekin uskoa. 

Ensimmäinen askeleesi kohti Sinun hyvinvointiasi on vastuunottaminen itsestäsi, elämästäsi, tottumuksistasi, tavoistasi. Älä syytä muita, sillä kukaan muu kuin sinä itse, ei ole vastuussa sinun elämästäsi. Muista, että vastuunkantaminen ei tarkoita sitä, että alat syytellä itseäsi (tai muita) omista päätöksistäsi joita olet tähän saakka tehnyt. Anna itsellesi anteeksi, ole itsellesi lempeä, mutta älä sorru huijaamaan itseäsi.
Sitoutuminen lähteä muuttamaan pikku hiljaa omaa ajattelutapaansa, toimintatapoja, ajatusmalleja. Sitoutuminen ajatukseen, että MINÄ ONNISTUN! 
Hyväksyminen ja anteeksi antaminen itselle (josta jo edellä mainitsin). Hyväksy kaikki asiat elämässäsi juuri niin kuin ne ovat tällä hetkellä. Hyväksy, että olet joskus tehnyt valintoja, jotka eivät ole tukeneet hyvinvointiasi. Samalla kun hyväksyn, voit antaa myös anteeksi ja päästää irti. Hyväksyminen on sitä, että "asiat ovat niin kuin ne ovat". Jos olet tyytyväinen, hyvä! Jos olet tyytymätön, sinulla on kaksi vaihtoehtoa, annat asioiden olla niin kuin ne ovat tai sitten lähdet muuttamaan tilannetta parempaan päin. Sinussa on kaikki potentiaali vaikka mihin, joten usko omiin kykyihisi, usko omaan voimaasi ja valoosi!
Kun olet sitoutunut omaan hyvinvointiisi, aiempien huonojen valintojen anteeksi antaminen ja hyväksyminen on helpompaa.
Elämäntapa remontti kannattaa tehdä tehdä askel kerrallaan. Välillä saattaa tulla takapakkia, mutta niistä ei kannata lannistua. "Eteen päin, sanoi mummo lumessa!" 
Jos lähdet heti alkuun matkaan suurin harppauksin ja *liian* suurin odotuksin liian lyhyessä 
ajassa, matka voi katketa lyhyeen, senpä vuoksi olisi hyvä, jos sinulla olisi joku hyvinvoinnin 

ammattilainen/tukihenkilö, joka voi sparrata sinua matkallasi. Kirjoitan siksi hyvinvoinnin 
ammattilaisesta, koska monesti esim. energiahoidoissa tai vyöhyketerapiassa käynnit voivat saada aikaan muutoksen, joka ulottuu koko elämääsi. Se riippuu ihan sinusta itsestäsi,
mihin Sinä olet valmis! Kun käy säännöllisesti hoidossa, annat kehollesi luvan rentoutua,
annat sille mahdollisuuden korjata itse itsensä. Annat itsellesi luvan päästää irti. Päästä
sydämesi äärelle, sisäisen viisautesi äärelle. Sieltä kumpuavat luovuus ja hyvä olo ♥ Sieltä
löytyvät avaimet kokonaisvaltaiseen hyvään oloon.
Hyvinvoinnin ammattilaisesta, hoitajasta saat myös tuen matkallasi, jota lähdet kulkemaan.
Joskus matkaan lähtö voi tuntua pelottavalta, mutta monesti edessäsi oleva on paljon 
parempi kuin olet koskaan voinut kuvitella. ♥

Armollisuus itseä kohtaan on vapauttavaa  



maanantai 30. huhtikuuta 2018

Toinen viikko mehukuurilla

Päivä 10.
Sateisesta ja harmaasta päivästä huolimatta olo on positiivinen ja iloinen, mutta viluinen. Tosin tuntuu, että nuo mehut tökkivät pahemman kerran. Tekisi mieli kunnon ruokaa... vaikka mehuthan oikeasti ovat kunnon ruokaa! Jännä ettei niinkään mieli tee mitään sokerista vaan ruisleipää, sitä makaroonilaatikkoa, juustoa... suolaista! Kuola meinaa valua suunpielistä kun mietin noita. Edes pieni palanen ruisleipää. Saanko ottaa? Saanhan...? Eihän kukaan minua estä ottamasta, kamppailen vain itseni kanssa 😈
Hyvä asia, että tein tästä projektista julkisen. Sen varjolla täytyy onnistua. Joten kiltisti kaivelen mehupuristimen osat kuivauskaapista ja alan tehdä itselleni lounas- ja päivällismehut. Huomiseen!

Päivä 11.
Nyt on pakko myöntää, että söin eilen ihan pienen palan ruisleipää... ehkei se kaada minun mehukuuriani kuitenkaan?! "Mehustan vielä tämän päivän, katsotaan mitä huominen tuo tullessaan." Tämän aamun smoothieen laitoin tahinia, kaipaan edelleen suolaa, kun mehut ovat aika makeita. Hätävara banaaneihin olen turvautunut viime päivinä turhautumisestani johtuen.
Olo kropassa on todella hyvä. Mahaa ei turvota kuten normaalisti, vaikka pyrin syömään terveellisesti normaalioloissa. Mieleni kanssa kamppailu on nyt suurin haaste minulle.
Aurinko tuli taas esiin muutaman harmaan ja pilvisen päivän jälkeen. Positiivinen mieli ja elämä hymyilee 😌

Päivä 12.
Tänään on ollut hyvä päivä. Tosin nappasin suuhuni palan juustoa, mutta pullautin sen kuitenkin kompostiin. Tahinia olen syönyt suolan himooni. Ja siitä saa myös vähän energiaa.
Ravintolisistä pari sanaa. Minulla on käytössäni D-vitamiini, sitä menee 125 ug sekä laadukas omega-3 kalaöljy.
Tänään on ollut siis hyvä päivä. Huomisesta en tiedä, vappumunkkien paistoa olisi tiedossa perheelle. Mutta kun oikeasti miettii, mitä skeidaa se sisältää (mm. valkoista jauhoa, sokeria, rypsiöljyä) niin ehkä imen vihermehujani tyytyväisenä. Perhe söi perjantaina namejansa, niin eipä tehnyt yhtään mieli. Hyvä niin. Jos tämän kuurin ansioista pääsisin nyt sokerikoukustani eroon. Sen kun saisi pääkoppaan jotenkin taottua, että kaikki mitä suuhuni laitan on valintoja. Valitsenko tehdä kropalleni hyvää ja syödä sen mukaista ravintoa vai valitsenko vatsan väänteet ja huonon olon syödessäni prosessoitua p*skaa, sokeria, valkoista vehnää jne. Ne on valintoja. Ehkä pitää alkaa valitsemaan syömisensä tietoisemmin ja oikeasti jättää ottamatta ne herkut vaikka tarjottaisiin. Toisaalta taas kun tähän kuuriin ei ole mitään sairaudellista syytä, sitä helposti liukuu niihin vanhoihin tapoihin. Toisaalta taas kun mies kantaa kaupasta herkkuja niin pitäisi olla roppakaupalla itsekuria jotta niistä pystyy kieltäytymään ja jatkaa porkkanan puremista. Tekosyiltähän nuo kaikki tuntuu, tiedän. Luulen, että moni tavallinen ihminen kamppailee näiden samojen asioiden kanssa. Vaikka olen hyvin terveystietoinen ihminen, käytäntö ei ole aina se helpoin.

Päivä 13.
Valtakunnassa kaikki hyvin, toistaiseksi. Perheelle tein munkkeja, eipä juuri tehnyt mieli. Sitä kun on erilaista puuhastelua niin on paljon helpompi olla ja mennä mehuaikataulujen mukaan.
Tänään on tuntunut vähän kurkussa ja nenässä siltä, että olisi kevätflunssa iskemässä. Inkivääri-sitruuna-hunajateetä olen keitellyt ja juonut.
poikani keksi puunkaadon yhteydessä, että kerätään koivun mahlaa. Sitä olemme nyt illan juoneet. Ja yöksi laitetaan myös astiat tuonne koivun juurelle. Nam!

Päivä 14. Sunnuntai
Aamu näytti hyvältä ja tein päätöksen "vielä tänään mehustan". RETKAHDIN syömään taas leipäpalan sekä ihan pienen annoksen spagettia ja jauhelihakastiketta (oli muuten pahaa, kastike maistui ihan kuolleeta eläimeltä, YÖK!). Siis päätin ottaa riskin ja syödä (suolaista mieleni vaan halajaa). Syömisen jälkeen tuli huono ja raskas olo. Ehkäpä jatkan tästä tyytyväisenä mehustamista. 14 pv olen jo selvinnyt, niin kyllä selviän KUNNIALLA myös seuraavat 14 pv.

Päivä 15. - KOLMAS VIIKKO ALKAA....
Tänään uudella tatsilla ja innolla seuraavaan kahden viikon rupeamaan eilisen "retkahduksen" jälkeen. Ei minulla oikeasti ollut edes nälkä.. mieleni halusi vaan syödä jotain. Ei siinä sen kummempaa. Syitä pohtiessani ehkä viikonlopun erilainen päivärytmi sekoitti myös kehoni rytmiä ja edesauttoi retkahtamista??
Sitä vaan mätti ruokaa suuhunsa itsekin ihmetellen "MITÄ IHMETTÄ MINÄ OIKEIN TEEN?!??" Tässä kohtaa kun vahinko on jo tapahtunut, yritän olla syyllistämättä itseäni, ajatella, että nyt kävi näin, huomenna on uusi päivä ja PÄÄTÄN jatkaa kuuria. Ei kai tämä nyt NIIN vakavaa ole? Eihän?
Kun tein tästä julkista niin myös rehellisesti kerron tästä retkahdusprosessista. Elämä on...


 Hyvää Vapun tunnelmaa, kilistellään vihreälle 😉

♥ Annika



tiistai 24. huhtikuuta 2018

Ensimmäinen viikko mehukuuria takana

Nyt on menossa päivä 9/28 mehukuuristani. Olo on suht koht normaali tällä hetkellä. Mutta palataanpa muutamia päiviä taakse päin. Olen kirjoittanut päiväkirjamaisesti tuntemuksistani ja olotiloistani, päivä kerrallaan.

1.pv.

Aamulla oli hieman väsähtänyt olo; heti vaikuttaa vireystasoon kun on harmaa ja pilvinen päivä. Muuten olo ok. Pientä päänsärkyä (joskin sitä on ollut viimeaikoina lähes päivittäin.)
Kahvin juontia ei ole ikävä, tai no ehkä vähän. Viime viikon join aamiaisen kanssa lasillisen tuorepuristettua appelsiinimehua, toivottavasti jää tavaksi kuurin jälkeenkin :)
Mitat ennen kuuria: Paino: 57.8 kg. Vyötärö: 78 cm. Rinta 94 cm. Lantio: 87 cm. Reidet V: 56 cm, O 56 cm.

Mitään ylipaino aspektia minulla ei ole tähän mehukuuriin, vaan ihan terveydellinen ja puhdistava. Annetaan lepo suolistolle. Kuona-aineita talven jäljltä pois jne. Minulla on diagnosoitu astma muutama vuosi sitten (mutta on sen verran lievä, etten ole lääkkeitä käyttänyt -paitsi jos on ollut joku hengitystieinfektio). Sen verran tämä hengitystieasia “vaivaa”, että limaa valuu koko ajan nenänielusta kurkkuun ja saa olla “räkimässä” sitkeää vaaleaa limaa kurkusta pois. Poskiontelontulehdus tulee herkästi, jos on nuha.
Lääkärin mielestä, joka tämän astman diagnosoi, ruokavaliolla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Tosin sanoi, kun kyselin, että voihan ruokavaliota kokeilla. Mielestäni maidottomuus on helpottanut limaisuutta. Nyt kun olen 4 viikkoa ilman maitotuotteita ja viljoja, katsotaan mitä käy. 

2.pv
Aamusta pientä päänsärkyä. Muuten ihan hyvä, mutta ehkä hieman höntsä olo.
Viime yön nukuin tosi huonosti jostain syystä. Illalla kävin nukkumaan n. 21.30, heräsin pari kertaa n.22.30 ja 23.30. Viimeisen heräämisen jälkeen  valvotti pari tuntia. Ja tuntuu kuin olisin senkin jälkeen heräillyt pitkin yötä. Ennen klo 6.00 heräsin sitten aamuun kun uniaikaa olisi ollut vielä puolisen tuntia. Todella huonosti nukuttu yö takana. Aamun suolihuuhtelun jälkeen päänsärky hieman helpotti, vaikka sitä olikin himppusen pitkin päivää.

3.pv
Hyvin nukutun yön jälkeen (paitsi että koira herätti kolistelullaan 0,38) olokin on hyvä. Ei päänsärkyä, eikä muitakaan outoja oloja. Eilen illalla en tehnyt suolihuuhtelua, tänä aamuna vatsa toimi normaalisti kuten ennenkin. Ehkäpä teen suolihuuhtelut tästä eteen päin tarpeen mukaan, jos vatsakin toimii hyvin. 

4.pv
Hyvin nukuttu yö! Vatsa toimii ja olokin kaikin puolin hyvä. En päänsärkyä. Hieman lihasheikkoutta ollut.
Tilanne päivitys klo 16.00: MINULLA ON NÄLKÄ! Tahtoo ruokaa!!
Valmistin perheelleni ruuan, ja se lämpimän ruuan tuoksu. Ah!
Muuten olo ok. Eikä aamun jälkeen lihaksiakaan ole heikottanut. 


5.pv
Huonosti nukuttu yö takana. Valvotti varmaan 2 h vessareissun jälkeen. Väsyttää ja ketuttaa... en tiedä taas johtuuko ketutus kuurista vai ympäröivästä maailmasta?! Koneet ei toimi jne. Olisi voinut jäädä aamulla peiton alle koko päiväksi!
Fyysisesti olo on hyvä, ei särkyjä, kolotuksia tai huonoaoloa.

6.pv
Itse asiassa eilen ja tänäänkin on aivan jäätävät ilmavaivat!
Olo on hyvä, mutta alkuillasta reilun tunnin kävelylenkin jälkeen tuli aivan hillitön väsymys. Sauna teki hyvää (kun olisi vaan saanut siellä rauhassa saunoa kaikelta älämölöltä). Tänään on kyllä ehkä pientä nälkäkiukkua ollut, lihasväsymystä myös. Olen tämän lihasväsymyksen myötä laittanut lisäproteiinia aamu- ja iltasmootieihin.

7.pv
Päivä meni hyvin kun oli kaikenlaista puuhailua. Perhe korkkasi grillauskauden ja  makkaransa tuoksuivat nenään niin herkulliselta minun juodessa vihreää mehua 😆
Itse kävin puhdistavassa energiahoidossa, joka tasoitti oloa myös henkisesti. Itse asiassa olen juuri läpikäymässä muutenkin elämässäni suuria muutoksia, irtipäästämisiä ja puhdistumisia, joten tämä kuuri tulee tarpeeseen myös niin henkisellä tasolla kuin sisäisesti fyysisellä tasolla.

8.pv - TOINEN VIIKKO
Tänä päivänä on vaivannut kaikenlaiset mieliteot (tosin on niitä viime viikollakin ollut): Ruisleipää juustolla, perheelleni valmistamani makaroonilaatikko olisi kelvannut yms. Mietin jo kovasti, että mitä hitsin järkeä tässä itsensä kiduttamisessa on??! Oikeasti. Mutta toisaalta, 4 viikkoa ihmisen elämässä on lyhyt aika juoda vaikka vihermehuja. Olen nukkunut hyvin viime öinä, vatsa toiminut ja ilmavaivatkin helpottaneet. Eilen meinasi uni hävitä illalla nukkumaan ruvetessa ja aamulla heräsin puhelimen viestiääneen 5.37 (joo-o, oma moka kun en älynnyt laittaa äänettömälle!) Meinaa kyllä olla pientä väsymystä, yleensä  kun nukun sen 8-10 h.
Tämän kuurin aikana olen ottanut missiokseni kuunnella todellakin itseäni  ja kehoani. Olen liikkunut meidän koiran kanssa paljon metsässä sekä ottanut päiväohjelmaani meditoimisen. Ne pitävät mielen virkeänä ja auttaa myös hankalina hetkinä.


9.pv
Pientä alakuloisuutta ilmassa. En taas tiedä johtuuko kuurista vai ympäröivästä maailmasta, toisten ihmisten negatiivisista/pelko energioista?!? Tosin sääkin ulkona on harmaa ja kostea. Se vaikuttaa heti minun mielialaani.
Eikä tässä vielä kaikki. Minun mehulinkoni leikkasi kiinni 😠 Tai pikemminkin se "pulikka" jäi jumiin syöttöaukkoon kiinni, enkä saa sitä siitä millää irti. Kyseessä on Philipsin laite. Onneksi hätä ei kuitenkaan ollut **lähes** nälkäraivareissa tämän näköinen, koska mehupuristin pelasti aamuni. Tosin tämän aamun smoothie oli jostain syystä ihan kamalan kitkerän makuista. Eilen illalla tuntui, että nämä mehut alkavat jo tökkiä...
Jos nyt jotain hyvää tälle päivälle, niin kropassa on hyvä olo. Että en ehkä en ihan vielä kuitenkaan heitä hanskoja naulaan. 

Kiitos kun luit 😃 Valoa ja Iloa päivääsi ❤

-Annika

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Valmistautumista mehupaastolle: Kahvin juonnin lopettamisen vaikeus

On taas se aika vuodesta kun olo tuntuu tunkkaiselta. Tarttis tehdä jotain. Päätin, että annan keholleni ja suolistolleni levon mehudieetin avulla. Ensimmäiseksi täytyy siis ryhtyä valmistamaan kehoa paastoon. Ja arvatkaapas mikä ensimmäinen asia on joka pitää eliminoida ruokavaliosta? -No kahvi, tietty. Ja se onkin ollut aina ensimmäisenä haasteenani näissä mehupaastoissa.

Olen 13-kesäisestä asti juonut kahvia. Se on ollut perheemme sosiaalinen tapa. Kerron nyt kuinka ensimmäistä kertaa lopetin kahvin juonnin loppuvuodesta 2013. Parisen viikkoa siinä taisi yhteensä mennä, kun pääsin täysin vieroitusoireista (kauhea pistävä päänsärky ja tolkuton väsymys). Tämä lopettaminen oli vaan ns. kokeilu, silloin en paastonnut. Halusin vain kokeilla kuinka onnistuu elämä ilman kahvia. 3 kk sitä kesti, kunnes eräänä päivänä vastustamaton kahvin tuoksu tuli nenääni ja retkahdin. Sen verran huomatuksena, että molemmat kaksi raskauttani olin ilman kahvia, mutta heti lapset synnytettyäni palasin vanhoihin tapoihini, vaikka sairaalan kahvi ei ole sitä maailman parasta 😃
Toisen kerran tähtäimessä oli 7-10 pv mehupaasto keväällä 2015. Taas oli parin viikon vieroitusurakka edessä ennen paastoa. Se meni päänsärkyineen ja väsymyksineen yllättävän hyvin, mutta paaston päätyttyä en voinut vastustaa taaskaan kahvin juontia..

Kerron tämän siksi, koska kahvihan on voimakas stimulantti, aiheuttaa riippuvuutta (ainakin minulla!) sekä voi saada aikaan unettomuutta (minulla  myös tämä!). Se myös happamoittaa kehoa. Onhan siinä hyviäkin ainesosia joidenkin tutkimusten mukaan, mutta itselläni on sellainen intuitiivinen kutina, että MINUN kehoni ei sitä oikeasti kaipaa. Siksi myös kerron tätä, koska haluaisin oikeasti lopettaa sen juonnin kokonaan, mutta olen palannut vaan aina vanhoihin tapoihini. Se mihin tämä myt johtaa pidemmän päälle, en osaa sanoa. Jokainen kuitenkin tekee omat johtopäätöksenä omaa kehoaan kuunnellen.

Kuten jo kerroin, perheessäni se on ollut sosiaalinen tapa. Minulle on pyöritelty silmiä kun olen kahvin juontia yrittänyt lopettaa. Eräs läheinen ihminen kerran minulle sanoikin jotenkin näin: "turhaan sinä yrität sitä lopettaa, kun et pysty  kuitenkaan.." Todella kannustavaa porukkaa siis, mutta toistaalta se antaa itselle potkua, että pe*hana, ja minähän pystyn!!!

Eilen aamulla päivittelin aamiaispöydässä miehelleni sitä, että miksi teen juonti aamulla ei tuota yhtä suurta nautintoa kuin kahvin juonti? Jos joku osaa vastata, kertokaa! No toisaalta, se on se vuosikymmenten opittu ja totuttu tapa. Aivojen asentaminen uuteen moodiin vie oman aikansa. MUTTA KUN se aamukahvi on vaan niin hyvää 😋

Viime kesänä aloitin lennosta 28 pv:n mehudieettiä. Olin töissä, tein pitkää päivää, meillä oli appivanhemmat lastenvahtina. Paastoa kesti 5-7 pv.
Tämän paaston aikana oli pakko turvautua tilkkaseen kahvia pahimpien vieroitusoireiden hoitoon. Väsytti ja oli nälkä. Aiemmassa paastossani olin tehnyt suolihuuhtelun aamuin illoin myrkkyjä poistamaan elimistöstäni. Nyt en sitten viitsinyt, vieraiden ollessa meillä, alkaa puljaamaan suolihuuhteluita. Luulen, että pahimmasta väsymyksen ja huonon olon olisin selättänyt sillä. Tämänkin paaston jälkeen palasin tutun ja turvallisen kahvikupposen pariin.

Nyt eletään huhtikuuta 2018. Aloitin kahvin vähentämisen perjantaina. Tätä naputellessani on tiistai. Eilen aamulla yritin juodan pientä puolikasta kupillista (kupin vetoisuus 1,25 dl), olisinko ottanut yhden tai kaksi hörppyä ja loput oli pakko heittää pois kun ei vaan maistunut. Eli mennäänpä muutama päivä taaksen päin. Perjantaina vaan päätin, että nyt se alkaa. Kahvin juonnin vähentäminen kohteena paaston aloitus 16.pv.

Ensimmäisen puolikkaan kupillisen (kupin vetoisuus siis 1,25 dl) join puolen päivän jälkeen. Ehkä siinä kohtaa saattoi olla pientä orastavaa pään jomotusta. Ei sitä tolkutonta väsymystä. Illalla ei maistunut.
Lauantaina iltapäivällä pieni puolikas kupponen. Ei päänsärkyä, ei väsymystä. Sunnuntaina yritin pientä puolikasta kuppia taas juoda, mutta se ei vaan maistunut. Oli kaadettava pois. Nyt tiistaina 5 päivää; ei tietoa päänsärystä saati väsymyksestä. Tämä on suorastaan IHME minun historiallani kahvin kanssa.

Viikon nyt porskuttelen kevennetyllä kasvisruokavaliolla. Ei lihaa, ei sokeria, jogurtti ja ruisleipä ovat varmaan jossain roolissa vielä, mutta pääosa kasviksissa, hedelmissä ja marjoissa. Joku paastoguru voi nyt sanoa, että viljat ja maitotuotteetkin pois kokonaan valmistautuessa paastoamaan... mutta minä menen nyt näillä. Piste.

Siispä palailen mehudieettikuulumisiani pian!


tiistai 3. huhtikuuta 2018

Pari sanaa energiahoidoista

Energiahoito. Se kuulostaa jotenkin mystiseltä. Oudolta. Mitä se oikein on? Ja miten selittää mitä hoidossa oikein tapahtuu?

Paras selitys itselleni on ollut se, että intuitiivisessa energiahoidossa välitetään universaalia rakkaudellista elämän energiaa. Muuten sitä ei oikein voi kuvailla. Kehossa se voi tuntua kihelmöintinä, kylminä väreinä, väreilynä. Ajatuksissa se voi näyttäytyä erilaisina väreinä, kirkkaana valona. Rentoutuneessa kehossa ja mielessä voi saada ajatuksen ja ratkaisun johonkin asiaan joka on vaivannut jo pitkään.

Hoito auttaa tutustumaan itseen paremmin ja löytämään henkiset voimavarat arkea helpottamaan. Energiahoito auttaa opettamaan ja oppimaan rakastamaan itseä juuri sellaisena kuin on, virheineen päivineen. Kaikki on täydellistä juuri tässä hetkessä.

Rumpuhoidossa käytän itse tekemääni rumpua. Rummun maadoittava, kumiseva, sydämenlyöntiä muistuttava rytmi auttaa rentoutumaan ja pääsemään sydämen äärelle. Ääni on myös energiaa ja se väreilee kehon soluissa hoitaen lempeästi.

Kaikki maailmassa on energiaa, ja ne väreilevät omalla taajuudellaan. Jopa se kiinteinkin aine.

Itse kävin ensimmäisen kerran intuitiivisessa energiahoidossa vuonna 2013. Se oli mielenkiintoinen kokemus. Kehossani väreili. Sydämen alue, sydänkeskus väreili voimakkaimmin. Aivan kuin siinä olisi ollut pesällinen muurahaisia viipottamassa rintani päällä. Se ei ollut minulle mikään elämää ja maata mullistava kokemus, mutta antoi potkua tutkia lisää asiaa. Sen jälkeen olenkin käynyt energiahoidoissa useasti säännöllisen epäsäännöllisesti, kouluttautunut intuitiiviseksi energiahoitajaksi itsekin.

Jokainen energiahoitokerta on ollut omanlaisensa, siihen hetkeen sopiva. Jollain kerralla saattaa olla unettava olo, jopa nukahtaa hoitopöydälle. Toisella kerralla mieltä ei meinaa saada rauhoittumaan. Ja seuraavalla kerralla päästäänkin taas asian ytimeen, omaan keskukseen, sielun ääneen ja rauhaan. Jollakin kerralla vain olet.

Jos olet elämässäsi tienristeyksessä, energiahoito voi auttaa sinua päätöksen teossa. Se auttaa sinua kuuntelemaan sydämesi ääntä. Tukihoitona se on myös hyvä esim. lääketieteellisten hoitojen kanssa. Harmillista, että ikivanhaan hyväksi todettuun perinteeseen nojautuvat hoitomuodot on unohdettu länsimaisen lääketieteen myötä. Miksi kaikki maailmassa pitäisikään olla tieteellisin menetelmin todistettavissa? Onhan jo itse syntymä ihme kerta kaikkiaan. Puhumattakaan monista monista asioista mitä ympärillämme tapahtuu joka päivä, joita ei vaan voi tieteellisesti todistaa ja tutkia ja mitata. Moni skeptikkokin voinee tämän allekirjoittaa...




Ja ihan parasta on se, että sinun ei tarvitse edes uskoa energioihin. Ne toimivat silti! Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, siitä ei mitään haittaakaan ole.

Voit käydä tutustumassa minuun paremmin sivustolla www.luontaishoitolavaloisa.com
Vastaanottoni sijaitsee Nummelassa.

Valoa ja iloa päivääsi <3
Annika